Pieni kokeilu kirjailijuudesta

Jokainen kirjailija haaveilee siitä, että saisi vain kirjoittaa – ettei tarvitsisi keskittyä muiden töiden tekemiseen, saisi vain istua läppärin ääressä ja takoa sanoja tekstitiedostoon. Tulevan kevään aikana minulla on, ensimmäistä kertaa elämässäni, mahdollisuus työskennellä päätoimisena kirjailijana. Muutaman kuukauden ajan, paria projektia (joista puhun kun puhuttavaa on) samaan aikaan pallotellen, mutta kuitenkin.

 

Valehtelisin, jos väittäisin, etten ole häkeltynyt ja peloissani. Häkeltynyt, koska urani on kaikilla mittareilla vielä alussa. Minulta on julkaistu vasta kolme teosta, joista kaksi on niin vanhoja tai pienempien kustantajien julkaisemia, että niiden laskeminen tällä hetkellä relevanteiksi tuntuu hassulta. Olen vasta totuttelemassa ajatukseen, että minulla on toiminimi, jonka kautta voin ajaa eteenpäin uraksi unelmoimaani harrastusta. Minähän olen kuitenkin se jäbä, joka vain haluaa kirjoittaa kirjoja, joita haluaa itse lukea, vitut muiden haluista – miten tällaisella mentaliteetilla voi saada mitään urankaltaista aikaan? Okei, tuo mentaliteetti karisee toiminimen kautta hommia tehdessä, mutta koko toiminimen omaaminen on jo osoitus vitut muista -asenteeni jonkinasteisesta toimimisesta, haluan ajatella.

 

Silti pelkään, hyvästä syystäkin. Pelkään, että olen unohtanut jonkun merkittäväksi määritellyn (ja kalliiksi hinnoitellun) jutun toiminimiyrittäjyydestäni – että olen määritellyt taksani huonosti ja että joku YEL:n porsaanreikä tulee jossakin väliin kummittelemaan tai jotakin muuta. Samalla pelkään, että tämä lyhytaikainen unelman perässä juokseminen kusee pitkäntähtäimen toimeentulonäkymiin. Suomessa pelkällä kirjoittamisella elantonsa tekevät kirjailijat ovat laskettavissa yhden käden sormilla, sanotaan, ja me kaikki muut ruinaamme apurahojen perään ja kilpailemme ripauksestakin medianäkyvyyttä. Suomi on niin pieni kielialue, että pitää olla todella hyvä ja kaupallinen kirjailija edes kuvitellakseen tulevansa toimeen sananikkaroinnilla. Uskonko kuuluvani tuohon kategoriaan – hyvä ja kaupallinen kirjailija? En, koska, kuten sanoin, vitut muista, mä kirjoitan mulle.

 

Tilanne on kuitenkin se, että yritän. Kokeilen. Heittäydyn edes yhdeksi kevääksi ja kesäksi arkeen, jollaisesta olen unelmoinut pitkään. Päivärytmini määräytyy kirjoittamisen ja lukemisen ympärille. Pääsen hinnoittelemaan työtäni ja joku on valmis maksamaan taksani mukaan. Voin istua toimistolla ja olla vilkuilematta kelloa, laskien minuutteja seuraavan päivätyövuoron alkuun. Ehkä kokeilu menee vitulleen, mutta ainakin annoin sille mahdollisuuden.

 

Jos siis näette katukuvassa stressaantuneen, lasittuneet silmät syvällä kallossa toljottaen, toiseen niveleen asti järsittyihin kynsiin päättyvin sormin kulunutta näppäimistöä hakkaavan kirjailijaraasun, älkää häkeltykö, minä se vain. Mutta älkää suotta myöskään säälikö, koska hei, living the dream.

Posts created 5

Aiheeseen liittyvää

Begin typing your search term above and press enter to search. Press ESC to cancel.

Ylös